Mielipaikkaharjoitus

Mielipaikkaharjoitus

Luonnon elvyttävyyttä ja terapeuttisia vaikutuksia voi jokainen opetella käyttämään hyväksi oman hyvinvointinsa tukemiseksi. Vihreä Telakka on kokeillut ryhmätoiminnassaan erilaisia luontorentoutus ja -aistiharjoituksia. Luontoympäristö jossain muodossaan pitäisi olla kaikkien saatavilla edullisesti ja helposti – lähimetsän tai -rannan lisäksi siihen voi riittää puistometsä tai muu viheralue.

Tämä harjoitus pohjautuu Kirsi Salosen (2010, 86-89) kuvaamaan ekopsykologiseen luontomenetelmään, jossa tavoitteena on tulla tietoiseksi luonnon terapeuttisesta vaikutuksesta. Harjoituksessa osallistuja ohjeistetaan hakemaan itselleen mielipaikkaa luontoympäristöstä. Tarkoituksena on, että osallistuja suuntaa huomionsa ympäristöön ja etsii itselleen sopivan tuntuisen paikan käyttämällä tietoisen ajattelun lisäksi aistihavaintoja. Paikassa voi aistihavaintojen perusteella liikkua tai olla paikallaan. Mikäli harjoitus tehdään ryhmässä, vallitsee ryhmäläisten kesken puhekielto. Harjoituksen kestoa ei kerrota osallistujille etukäteen, koska kello sitoo liaksi kiireen rytmittämään elämäntapaan ja tietoiseen ajatteluun. Etukäteen sovitaan yhteinen merkki (esim. vihellys), joka kertoo, milloin palataan sovittuun paikkaan. Mielipaikassa vietetään vähintään 20 minuuttia, jotta myönteiset havainnot ehditään tunnistaa.

Ohje mielipaikkaharjoitukseen:

  1. Anna jalkojen ja/tai katseen (aistien) viedä paikkaan, joka miellyttää tai tuntuu jostain syystä sopivalta.
  2. Anna aistihavaintojen ohjata, pidä huomio luontoympäristössä.
  3. Mikäli jokin luontoelementti (tuuli, puu, kasvi, kivi, vesi, vihreys tms. kiehtoo, voit pysähtyä aistimaan/kokemaan sitä.
  4. Anna paikan hyvää tekevän vaikutuksen tuntua kaikkialla sinussa (kehossa ja mielessä). Anna tunteen vahvistua.
  5. Anna luonnon arvon ja monimuotoisuuden koskettaa sinua.

Lopuksi

Mielipaikkaan voi mennä myös mielikuvissa, rentoutuneessa tilassa. Keskustelu/jakaminen/purku esimerkiksi pareittain, ryhmässä. Parin voi esimerkiksi viedä kylään omaan paikkaan. Molempien paikoissa käydään. Tunnelmistaan ja havainnoistaan voi kertoa sen verran kuin tuntuu sopivalta.

Lähde

Salonen, K. 2010. Mielen luonto. Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma. Green Spot, Helsinki.